POHJANPALON VELJEKSET
Eero Huima, tarina 23/4
Toukokuussa 1904 sotkeutui Kalajoella Erkki Puskalan rysän aitaverkkoon yli neljä metriä pitkä maitovalasnaa-ras. Kauppias Jaakko Friis osti ruhon vetäen sen puuarkussa Oulunn nähtäville. Suolauksesta huolimatta pilaantui löyhkäävä maksullinen näyttelyesine pian ja oli tuhottava. Kauppias oli kuitenkin jo saanut nokkeluudestaan voittonsa.
Kaarlelan Friisillä v. 1839 syntynyt Johan Friis kävi Kokkolan koulun jälkeen Vaasan Lukkarikoulun ja valittiin 1871 Kalajoen lukkariksi. Koska lukkarinpalkka oli pieni, Friis harjoitti myös liiketoimintaa Kalajoella, ja omisti mm. veljiensä kanssa Itämerellä liikennöivän kuunarin ”Ahkera”. Hän sai perheeseen vaimonsa Katariina ” Kaisa” os. Iso- Pöntiön kanssa kolme poikaa Tuomas, Juhani ja Matti.
Tuomas Friis (vuodesta 1906 Pohjanpalo ) syntyi Himangalla 3. pnä maaliskuuta 1861 ja kuoli Kokkolassa 27. pnä helmikuuta 1933. Isä Johan Friis siirtyi Kalajoelle lukkariksi 1871, toimien myös moninaisissa liiketoimissa. Tuomas kävin ensin Kaarlelassa Villan kansakoulun ja jatkoi sitten ruotsinkielisissä Kokkolan ala-, alkeis-ja yläalekiskouluissa. Hän suoritti Oulun ruotsinkielisen kauppakoulun 1874- 1878.
Tuomas Pohjanpalo ( 1861- 1935) Hänen vaimonsa oli Nena os. Merenoja (1860- 1943)) oli eduskunnan jäsenenä valtiopäivillä v. 1907- 1908, kuului Keskuskauppakamariin, oli perustamassa K- P:n Maanvilje-lysseuraa (1903), Kokkolan emäntäkoulua, Kokkolan ja Ykspihlajan suomalaisia kansakouluja, suomalaista yhteiskoulua, sanomalehti Kokkolaa ym.
Juhani Antero Pohjanpalo ( vuoteen 1906 Friis) (1866- 1946) (Hänen vaimonsa oli Hilma Amanda os. Pahikka-la (1865- 1944). He saivat yhdeksän lasta.) ei ollut kiinnostunut luvuista, vaan harjoitteli jo 11- vuotiaasta loma- aikoina kiinnostavassa messinkivalaja E. Helanderin pajassa. Hän oli perustamassa useita yrityksiä. Hän oli Kokkolan kaup. valtuustossa v. 1925- 1933, rahatoimikamarissa v. 1913 ja Kokkolan ensimmäisessä kaupunginhallituksessa v. 1930 ja Kokkolan kirkkoneuvostossa ja -valtuustossa. Hän oli perustamassa kokoomuspuolueen Kokkolan yhdistystä, mutta hänestä tuli myös äärioikeistolaisen Suomen Lukon ja Lapuanliikkeen kannattaja.Teknikkona hän suunnitteli ja ra-kensi tiilitehtaita, sahoja, myllyjä, terva- ja tärpättitehtaita sekä oli 30 vuotta höyrykattiloiden ja laivakoneistojen katsas-tusmiehenä.
Matti Leander Pohjanpalo (vuoteen 1906 Friis) (1871- 1918) (Hänen vaimonsa oli vuodesta Lydia os. Nieminen (1877- 1969)) toimi opettajana teollisuuskoulussa Friisin konepajan yhteydessä Kalajoella. Hän jäi Kalajoelle johtajaksi veljien siirtyessä Ykspihlajaan. Hän tuli v.1901 Suomen Köysitehtaan johtajaksi Kokkolaan, tehdas tuhoutui salaman sytyttämässä tulipalossa v.1910. Hän erosi yhtiöstä ja siirtyi Agros O/y: n Etelä- Pohjanmaan piirin palvelukseen v. 1913. Köysitehtaan perustaminen Viipuriin raukesi Matin kuolemaan.
Matti Pohjanpalo osallistui innokkaasti suomalaisuusatteen innoittamiin pyrintöihin Kokkolassa. Hän oli perus-tamassa yhteiskoulua, suomenkielistä kansakoulua, sanomalehti Kokkolaa ja emäntäkoulua. Rautatientorin reunalla si-jaitseva kodissa käsiteltiin yhteiskunnallisia kysymyksiä eräänä Kokkolan suomalaisen seuraelämän keskuksena. Jää-käriliikkeen asioissa liikkuvat voivat pitää kotia turvapaikkanaan.
Juhanin poika Soini Pohjanpalo (vuoteen 1906 Friis) (1887- 1971). (Hänen vaimonsa oli vuodesta 1914 Leena os. Hallman (1892- 1930)), muutti perheensä mukana Kalajoelta Kokkolaan, kävi vuoden ruotsikielistä alkeiskoulua, mutta pääsi sitten aloittamaan uudessa suomalaisessa yhteiskoulussa toiselta luokalta v. 1898, ja valmistui ylioppilaaksi 1905. Sitten hän valmistui dipl. insinööriksi v. 1909.Hän harjoitteli Friisin konepajassa, kävi Varkaudessa, ja palasi sit-ten Velj. Friisin tekniseksi johtajaksi v.1915, ja toimitusjohtajaksi v. 1932. Hän jäi eläkkeelle v. 1951.
Varsinaisen työnsä ohessa Soini P. toimi Kokkolan piirin moottoriajoneuvojen katsastusmiehenä v. 1924- 1939. Laivakoneiden katsastusmies ja laivarunkojen varakatsastusmies hän oli v. 1919- 42, ja laivahöyrykattiloiden katsastaja-na v. 1927- 1938. Kokkolan kaupunginvaltuustossa hän oli v. 1947-51 ja kaupunginhallituksessa 1931-36 ja 1944-45. Hän kuului useisiin lauta- ja johtokuntiin. Maanpuolustusasiat oli Pohjanpalolle läheisiä, vapaussodassa hän osallistui Kokkolan valtaukseen, ja siirtyi Pietarsaaren tykistökoulun kautta päämajan moottoriosaston päälliköksi ja ilmavoi-mien komentajan adjutantiksi. Hän toimi Kokkolan Suojeluskunnan paikallispäällikkönä v. 1919- 1926 ilman kor-vausta, sekä myöhemmin lukuisissa luottamustehtävissä. Hän oli toimi esikunnassa talvi- ja jatkosodassa ja hänelle myönnettiin lukuisia kunnia- ja ansiomerkkejä.
Soinin poika Inko Pohjanpalo (1915- 1988) (Hänen vaimonsa oli vuodesta 1942 alkaen Kirsti Tuulikki os.Santala (1916- )) työskenteli opiskelukesinä Helsingin kaupungin sähkölaitoksella, Rosenlewin voimaosastolla ja Velj. Friisin konepajassa. Hän oli Velj. Nylundin kirvesvarsitehtaassa toimivan Friisin kranaattisorvaamon johtaja talvi-sodan aikana. Insinööritutkinnon jälkeen Pohjanpalo oli Valtion lentokonetehtaan insinöörinä vuoteen 1945. Sitten Inko siirtyi Velf. Friisin käyttöinsinööriksi. Yhtiön toimitusjohtaja hän oli v. 1950- 1968. Silloin suku myi yhtiön. Inko Pohjanpa-losta tuli Kokkolan kaupungin sähkölaitoksen johtaja vuoteen 1980 eläkkeelle siirtymiseensä asti.
Varsinaisen työnsä ohessa Inko P. toimi alusten lastaus- ja purkaustöissä käytettävien nostolaitteiden tarkasta-jana vuosina 1949- 1966.
Kokkolan kaupunginvaltuustossa hän oli v. 1951- 53 ja 1957- 60 kaupunginhallituksessa 1954-55, 1958, 1964- 65 ja 1967. Hän kuului useisiin lauta- ja johtokuntiin hoitaen lukuisia kunnallisia, maakunnallisia ja läänitason luottamustehtäviä. Eläkevuotensa hän vietti Ikaalisissa.
VELJ. FRIIS
Tuomas ja Juhani Friis, (v:sta 1906 Pohjanpalo) perusti v.1884 konepajan ja valimon Kalajoelle, ja v.1885 Kokkolaan uuden konepajan Velj. Friis Oy. Liikettä laajennettiin perustamalla rautavalimo, mutta ennenkuin uusi paja oli valmis, se tuhoutui tulipalossa. V.1893 työväkeä oli jo 40 henkeä, ja tehtaan yhteydessä oli myös metalliteollisuus-koulu. Uusi konepaja perustettiin v.1895 Ykspihlajaan. Ensimmäinen kirkonkello valettiin Kokkolassa 1895. Tuotanto laajeni ja vuosikymmenien aikana Velj. Friis Oy sai kokea muiden lailla kokea nousu- ja laskukausia. V.1913 emoyhtiön omaisuus luovutettiin velkojille; seuraavana vuonna perustettiin uusi osakeyhtiö, rakennettiin uusi konepaja sekä rauta- ja pronssivalimo. Tehtaassa valmistettiin höyrypursia, pannuja, kirkonkelloja, hautaristejä, tervauuneja, läm-mityslaitoksia ja rautatievaunuja,sekä vene- ja muita moottoreita erityisesti Venäjän markkinoita varten. Myöhemmin yhtiö erikoistui nostolaitteisiin ja sähkökeskuksiin. Liike omisti useita patentteja terva- ja maaliteollisuuden sekä mei-jeri- ja maatalouslaitteiden alalla. Yhtiöllä oli myös sähkönjakeluverkosto, jonka Kokkolan kaupunki lunasti v. 1937.
V.1938 yhtiö alkoi valmistaa käsikranaatteja ja kranaatin hylsyjä. Sotien jälkeen valmistettiin epäkeskopuris-timia. Velj. Friis toimi myös sotakorvaustehtaana, jossa tehtiin Sotevan töitä.
V. 1928 Friisin Ykspihlajan tehdasrakennukset tuhoutuivat tulipalossa, mutta tien toiselle puolen rakennettiin uudet tuotantotilat. Viimeisenä suurena työnä Ykspihlajassa valettiin Kokkolan uudet kirkonkellot. Konepaja muutti v. 1960 Kaarlelan Kattilakoskelle. Toimistusjohtajana toimi ensin Tuomas, sitten Soini v.1932- 1950 ja senjälkeen dipl. ins. Inko Pohjanpalo.
Juhani ja Tuomas Pohjanpalo kohtelivat hyvin työläisiään. Tuomaan päivänä joulun alla siivottiin maaliverstas, jossa tarjottiin työväelle pullakahvit. Kesäisinä sunnuntaipäivinä Kaislaranta kuljetti hinaajalla työläisiä Friisin saarel-le, jossa tarjottiin pullaa ja limonaadia. Kerran tuli kuitenkin lähetystö puhumaan palkankorotuksista. Juhani sanoi, ettei lisää voida maksaa, koska on huono aika. Samassa Tuomas tuli paikalle ja sanoi, että älkäähän nyt neuvotellaan ensin, mutta menehän Juhani sanomaan, että laittavat kahvin kiehumaan. Siinä kahvia juodessa varsinainen asia ko-konaan unohtui ja hanke kuivui yhteisymmärryksessä.
Pohjanpalot perustivat Kokkolaan v.1901 Suomen Köysitehtaan (tuhoutui tulipalossa v. 1910) ja v.1908 sen yhteyteen kookosmattokutomon sekä v. 1910 Ykspihlajan laivatelakan. He olivat mukana perustamassa lukuisia muitakin yrityksiä mm. Ykspihlajan kansakoulu, Keski- Pohjanmaan Osuuskauppa, Kokkolan Emäntäkoulu ja Kokkolan Yhteislyseo. He osallistuivat myös paikkakunnan moniin yhteisiin rientoihin.
He ajoivat kunnallisissa luottamustoimissa voimakkaasti suomenkielisten Kokkolan suomalaisen seuran johdos-sa, mutta Juhanista tuli myös äärioikeistolaisen Suomen Lukon ja Lapuanliikkeen kannattaja.
Pohjanpalot rakennuttivat v. 1906 Kokkolan keskustan ensimmäisen monikerroksisen asuintalon Kokkolinnan. Taloon rakennettiin Kokkolan 1. vesijohto.
Tuomas Pohjanpalo oli eduskunnan jäsenenä valtiopäivillä v. 1907- 1908 ja oli perustamassa useita kokkola-laisia yrityksiä ja laitoksia.
Juhani Pohjanpalo suunnitteli ja rakensi tiilitehtaita, sahoja, myllyjä, terva- ja tärpättitehtaita sekä oli 30 vuotta höyrykattiloiden ja laivakoneistojen katsastusmiehenä.
Juhanin poika Soini Pohjanpalo toimi varsinaisen työnsä ohessa moottoriajoneuvojen, laivakoneiden, laivarun-kojen ja laivahöyrykattiloiden katsastajana.
Soinin poika Inko Pohjanpalo toimi myöhemmin sähkölaitoksen johtajana.
Velj. Friisin aloittama Ykspihlajan 1. kansakoulu siirrettiin ravintola Hietalan paikalle Friisin talosta 1920- luvulla.
Friisin mäki:
käsitti 8- 9 talon ryhmän työläisasuntoja
Rouva Kaislaranta järjesti Friisinmäkeläisten yhteisoston tarjouksen perusteella Björklundin sekatavarkaupan tukkuliik-keestä. Edellisellä viikolla kerättiin lista, mitä kukakin tarvitsee. Puolueettoman käsittelyn takia takia ostajan nimen tilalla oli vain numero, mutta pian kaikki tiesivät, että esim. nro 9 oli Kaislarannan.
Friisin saunassa yhteissauna. Pesuhuoneeseen tuli seinän läpi tulikuuma kiskonpää, jossa voi polttaa itsensä.
– Ykspihlajan Työväentalo rakensivat Friisin työläiset talkootyönä. Lisäksi mukana oli 3- 4 palkattua miestä. Hirret tuli-vat Suolahdesta. Friisiltä oli lainassa kottikärryt. Apua pyydettäessä tulivat sahalaisetkin yhdeksi illaksi. Talosta oli tar-koitus isompi.
Pohjanpalojen tarkoitus oli järjestää työväestölle muutakin tekemistä kuin oleskelua parrupätkän eli 2 litran viinapullon kanssa.
Talon omisti Ykspihlajan Työväenyhdistys
