EVALD VAINIO (1898-1965) lempinimeltään KAPPA- VAINIO syntyi Kokkolassa 12.9.1898 ratavartijan poikana, hänen isänsä nimi oli nimeltään Oskari Karlsson ja äiti Maria os. Kössi (Paavola). He omistivat talon Vesitorninkadun länsipuolella. Hänen koulunkäyntinsä jäi melko vähiin. Kansakoulun jälkeen Evald oli Kokkolan Yhteislyseossa kolme vuotta. Työelämään hän siirtyi v. 1913. Hän kaivoi ojaa Kälviällä, mutta sanoi sitten ajatelleensa, ettei tämä ole hänen tulevaisuutensa ja käski rakennusmestari Pökkää antamaan lopputilin. Sitten Evald Vainio siirtyi töihin Kokkolaan. Vaasan Kauppakouluun hän meni v. 1916. Tammikuussa alkanut vapaussota keskeytti koulunkäynnin helmikuussa 1918, jolloin hän ilmoittautui Suomen ensimmäiselle reserviupseerikurssille sotavänrikkikoulussa Seinäjoella.
Vainio liittyi, käytyään kauppakoulun, Kokkolan Kauppakomppania O/y:n palvelukseen hoitaen 1919 avattua yhtiön Ykspihlajan haarakonttoria.V.1926 hän jatkoi osakkaana Edvin Franzénin ja Teodor Djupsundin kanssa. Hän kohotti osaltaan liikkeensä Kokkolan johtavimmaksi vaateteollisuuslaitokseksi. Liike perusti v. 1933 maakunnan ensimmäisen merkittävän vaatetustehtaan. Sitten v.1938 he sopivat, että Franzén alkaa valmistaa miesten asusteita, Vainio naisten kappoja ja Paavo Marttila myydä niitä molempia.
Evald Vainio oli Kokkolan Kappatehdas o/y: n perustaja, toimitusjohtaja ja johtokunnan puheenjohtaja v:sta 1938. Tehdas menestyi hyvin Puolustusvoimien ennen sotia tekemien ja niiden aikana huomattavien tilauksien ansiosta. Kokkolan Kappatehdas oli Suomen suurimpia naisten kappojen valmistajia. Tehtaan tuotemerkki ”Master” tuli pian tunnetuksi koko maassa. Yhtiö jaettiin kahtia v.1960, ja Evald Vainio jatkoi johtokunnan puheenjohtajana.
Kesällä 1939 Evald Vainio oli yh- harjoituksissa Karjalan kannaksella ja jatkoi armeijan huoltotehtävissä talousupseerina myös Kokkolan sotasairaalassa sotavuodet 1939- 44, hän oli sotilasarvoltaan kapteeni. Yh- harjoitusten jälkeen Evald palasi Kokkolaan mukanaan aikamoinen tilaus puoliturkkeja Suomen armeijalle.
Hän oli myös o/y Kokkolan Kirjapainon hallituksen puheenjohtaja v:sta 1950, Vainio keräsi yrittäjiltä ja yksityisiltä kuuden miljoonan markan osakepääoman. Evaldin lisäksi yhtiön todellisina sijoittajina ja tukimiehinä olivat johtajat Teppo Hakala ja Juhani Marttila. Tämä johtotroikka toimi aina 1960- luvun alkuun saakka. Johtaja Vainion toimintaa kuvaa hyvin uuden päätoimittajan hankkiminen. Kevätkesällä 1950 kurvasi Evaldin Rover Etelä- Suomen Sanomien pihaan. Komento oli selvä: ”Sinä lähdet Kokkola- lehden päätoimittajaksi !” Kiivas vastaväittelykään ei auttanut ja niin kokkolalaisesta Veikko Wennosesta tuli vastaava päätoimittaja.
1950- luvulla Suomi etsi suuntaansa ja siinä samalla uutta presidenttiä. Juho Paasikivi sai kilpailijoikseen Urho Kekkosen ja Karl Fagerholmin. Keskipohjanmaa- lehden suuri taustamies Viljami Kalliokoski oli puolueen toinen ehdokas, kun Kekkonen valittiin maalaisliiton ehdokkaaksi. Presidentinvaalien taistot erkaannuttivat Keski-Pohjanmaan Urho Kekkosen yhteyksistä.
Vainio oli Yksityisyrittäjäin Keskinäisen Vakuutusyhtiön hallintoneuvoston jäsen,ja Vaatetusteollisuuden valtuuskunnan työvaliokunnan jäsen, sekä pukineteollisuusyhdistyksen johtokunnan jäsen.
Vainio oli perustamassa Pukumies O/y:tä, Kokkolan Veneveistämö O/y:tä, Pohjan Puku O/y:tä, Vape O/y:tä ja Linnan Pukimo O/y:tä. Hänen mielipiteensä mukaan yrityksen johtaja ei ole sen tärkein henkilö, vaan juoksupoika. Kun johtaja on päivän pois ei mikään toiminta häiriinny, mutta kun juoksupoika on päivän poissa kaikki kellarivarastosta yläkerran konttoriin kysyvät, miksi hän on poissa ja kuka voi tehdä hänen hommansa. Evaldin menestyksen salaisuus oli se, että hän oli itse henkilökohtaisesti toiminnan keskellä touhuten ja puurtaen etujoukoissa muiden mukana.
Johtaja Evald Vainion energia suuntautui myös omien liikelaitosten ulkopuolella ja kohdistunut Keski- Pohjanmaan väestön elinehtojen parantamiseen. Sitä tarkoittava yritys oli luoda tänne suurteollisuutta mm. Suomen Kuituteollisuus Oy:n muodossa. Evald Vainio oli puuhamiehenä kokkolalaisten liikemiesten Carl Hagströmin, Valdemar Hästbackan, ja Edvin Franzénin kanssa, kun paikkakunnalle alettiin kehitellä suurteollisuutta. Keinosilkin valmistamista varten suunniteltiin Rimmiin rakennettavaksi tehdas, joka jatkaisi Karjalassa toimineen Säteri Oy: n ja senjälkeisen Kuitu Oy:n toimintaa. Vainio oli Suomen Kuituteollisuus o/y:n johtokunnan jäsen. Tämän laajasuuntaisen aloitteen johtavina henkilöinä hän suoritti hyvin paljon työtä, aikaa ja varoja vaativan tehtävän, joka valitettavasti ei loppujen lopuksi koitunut maakuntamme hyväksi.
Evald Vainio oli Kokkolan kaupunginvaltuuston jäsen v. 1946-1950, Kokkolan kaupunginhallituksen jäsen v.1946-1947 ja Kokkolan Satamalautakunnan puheenjohtaja v.1945-1960. Hänellä oli selkeä porvarillinen suunta ja ajattelu.
Hän oli Keski-Pohjanmaan Kauppakamarin varapuheenjohtaja v.1946-1960, Keski-Pohjanmaan Kauppakamarin työvaliokunnan jäsen v.1946-1960, K-P:n Kauppakamarin edustaja Kauppakorkeakoulun valtuuskunnassa v.1952-1958.
Samoin pääasiallisesti hänen ansiotaan oli Kokkolan Kauppaseuran perustaminen. Vainio oli Kauppaseuran perustajajäsen v.1942, ja sen kunniajäsen v:sta 1952 ja toimi Kokkolan Kauppaseuran puheenjohtajana v. 1942- 46, v.1949- 51, v.1956- 65. Niinikään hän kuului Vaasan Kauppakamarin Kokkolan osaston johtokuntaan.
Keski- Pohjanmaan yksityisyrittäjätoiminnan organisoituminen nykyiselle pohjalle on suurelta osin myös hänen ansiotaan. Evald oli Yksityisyrittäjäin K-P:n Aluejärjestön hallituksen ja työvaliokunnan jäsen, sekä puheenjohtaja v.1946 – 1947, K-P:n Maakuntaliiton varapuheenjohtaja, sen hallituksen ja työvaliokunnan jäsen 10 v ajan.
Tämä tarmokas mies oli Kokkolan Maakuntateatterin johtokunnan varapuheenjohtaja, Kokkolan Työväenopiston ja sen Kannatusyhdityksen johtokunnan puheenjohtaja v.1943-1960.
Kapteeni evp Vainio oli Kokkolan Res. Ups. kerhon puheenjohtaja ja hallituksen jäsen, ja toimi RUL: n valtuuskunnan jäsenenä. Hän oli myös K-P:n Kansanopiston johtokunnan varapuheenjohtaja ja Kannatusyhdistyksen varapuheenjohtaja molempien perustamisesta lähtien.
Johtaja Vainio suoritti sosiaalisella alalla suurisuuntaisen työn. Kun aikoinaan tehtiin yhteistä voimaa vaatimia ”tempauksia”, joissa Kokkola hankki mainetta, oli johdossa tavallisesti johtaja Vainio, jonka erinomainen organisaatiokyky ja uupumaton työtarmo johti suotuisiin tuloksiin. Omalla esimerkillään hän innoitti toiset. Asevelikylän rakennustyöt, erilaiset talkoot ja ennenkaikkea kansanavunkeräykset, joissa hän toimi keräyspäällikkönä johti Kokkolan maata käsittävässä kilpailussa kärkisijoille, tuolloin hän oli Asevelikylän omistavan Kokkola- Säätiön elinikäinen puheenjohtaja.
(Kun rakentaminen pysähtyi naulapuutteen takia, pankinjoht. A. A. Gyllenberg johti neuvotteluja, joilla saatiin Härnösandista 4 tn nauloja ja rakentaminen jatkui ).
Evald Vainio oli Keski-Pohjanmaan Maatalouskerhopiiriliiton johtokunnan jäsen v.1943-1960, ja sen puheenjohtaja ja myöhemmin varapuheenjohtaja. Autoklubin Keski-Pohjanmaan piirin johtokunnan puheenjohtajana, AK:n valtuuskunnan ja SPR:n Vaasan läänin piirihallituksen, sekä Pelastakaa Lapset ry:n K-P:n piirijohtokunnan jäsenenä hän myöskin toimi aktiivisesti. Evald Vainio oli Keski-Pohjanmaan Marttapiiriliiton liiketoiminnan valvoja.
Vainio sai kauppaneuvoksen arvonimen v.1948.
Vetäydyttyään tekstiiliteollisuudesta hän ryhtyi kiinteistöhankkeisiin. Kokkolassa tunnetuimpia olivat Kokkokulma, Viitakulma, Antinkulma, Ristiranta ja Pajurinne. Hän tarjosi kustakin talosta asuntoja sitä rakentaville työmiehille.
Hän Keski- Pohjanmaan Keskussairaalahankkeen eräänä keskeisimpänä henkilönä toimien myös rakennustoimikunnan puheenjohtaja. Kokkolan Urheilu- ja Nuorisotalo sai hankkeeseensa talon perustusvaiheessa vankan tukijan kauppaneuvos Evald Vainiosta 1960- luvulla. Lisäksi hän oli lukuisissa hankkeissa mukana vaikuttajana ja tukijana.
Hän on aina ollut tukemassa aloittelevien yrittäjien ”matkaanlähtöä” sekä aatteellisesti että taloudellisesti sekä antanut kannatuksensa hyville harrastuksilla. Aivan erikoisen esimerkillistä on se laajasuuntainen lahjoitustoiminta, mitä johtaja Vainio aina harrasti.
Revonlahdelta kotoisin olevan vaimonsa Hannan os. Kallila (1902- 1978) kanssa he asuivat Kaarlelankadun ja Kulmakadun kulmassa muuttaen 1940- luvulla vesitornin juurelle Torikadun ja Vesitorninkadun länsikulmaan. Taloa jatkettiin 7 metriä länteen päin ja rapattiin v.1960. Vainiolla oli tytär Maija- Liisa (1924- ) ja poika Raimo (1929- ) sekä ottopoika Vilho ent. Jääskeläinen (1938- )
Heillä oli huvila Harriniemessä. Huvila on nykyään Lampisen Paavolla. Viereinen etelänpuoleinen huvila oli Kokkolan Kappatehtaan työntekijöiden kesänviettopaikka. Vuosittain siellä vietettiin henkilökunnan suositut virkistyspäivät. Myöhemmin Vainiot omistivat huvilan Pirskerissä, jossa toimii nykyään Kälviän seurakuntakeskus. Täällä Hanna ja Evald istuttivat 2 ha:n alueelle 300 omenapuuta, joista jänikset söivät puolet ja ne korvattiin uusilla puilla. He purkivat myöskin vanhan rakennuksen ja rakensivat tilalle uuden huvilan.
Pirskerissä vieraili itse tasavallan presidentti Urho Kekkonen toisena presidenttivuotenaan v. 1957. Tilaisuus oli niin juhlava, että Evaldin piti lausua Urho Kaleva tervetulleeksi Keski- Pohjanmaalle ja Pirskeriin. Pirskerissä ei ollut silloin vielä sähkövaloa, vaan petromaksit loivat hiukan hämärää valoaan. Kun kauppaneuvos Vainion lukiessa paperista tuli puheeseen pieni katkos, totesi hän rauhallisesti: ”Pitänee Antille hankkia uusi värinauha koneeseen.” Antti Tuomi- Nikula avusti kirjoituksillaan johtaja Vainiota vuosien varrella. Pirskerissä lalasteltiin ja tutustuttiin seuraavana päivänä lähiseudun maatalouteenkin mm. Eino Hirvellä Marinkaisissa. Täältä tasavallan presidentin seurue jatkoi matkaa Kemijärvelle.
Myöhempinä vuosina vävy, maatalousins. Jukka Lähtönen, joka oli naimisissa heidän tyttärensä Marja- Liisan os. Vainio kanssa johti Kokkolan Pukutehdasta Rantakadulla Kappatehtaan naapurissa.
Kokkolan Kappatehtaan toimintaa johti hänen poikansa Raimo Vainio, joka oli naimisissa Anjan, ent. Jurkka os.Kola kanssa
Vilho Vainio on naimisissa Anneli os. Riippa kanssa.
Evald Vainio kuoli Helsingissä Mehiläisen sairaalassa pitkäaikaisen taudin murtamana v.1965
Hänen kunniakseen paljastettiin v. 1975 Länsipuistoon helsinkiläisen Aimo Tukiaisen tekemä näköispatsas, joka siirrettiin Keskussairaalan eteen v. 1980. Karl Nylund teki patsaasta 4 pienempää pronssijäljitelmä- päätä Vilho Vainiolle Marja- Liisa Lähtöselle, Raimo Vainiolle. Raimo Vainio antoi omansa Ville Hattuselle ennen lähtöään USA:han leikkaukseen. Muuttaessaan 2006 Rödsöstä Ville Hattunen lahjoitti patsaansa K.H. Renlundin museolle, ja se sijoitetaan yritystalo Evaldiin, entiseen Kokkolan Kappatehtaaseen. – Eero Huima –
